Jouluna ja sen jälkeen

Antero Juntumaa Joulu alkoi sukukokouksella. Kunkin oli mentävä tekemään veroilmoitus oman sukukuntansa keskuspaikkaan. Niinpä Joosef ja Maria matkustivat Nasaretista Betlehemiin, kuningas Daavidin suvun kaupunkiin. Siellä tapahtui verovirkailija Matteuksen ja lääkäri Luukkaan kertomusten mukaan Jumalan johdatuksesta silloin niin paljon ihmeellisiä asioita, että he eivät puhu veroasioista ja sukukokouksen tapahtumista mitään.

Me saamme sen sijaan tietää Jeesuksen syntymästä ja siihen liittyvistä tapahtumista kaiken meille tarpeellisen. Ne tiedot ovat vaikuttaneet lukemattomien ihmisten elämään yli koko maailman. Saamme tietää ihmisten kovuudesta ja julmuudesta, mutta myös Jumalan rakkaudesta. Eräs hengellinen laulu kuvaa näin joulun ja sitä seuraavien aikojen vaikutusta:

”Heinillä härkien kaukalon nukkuu lapsi viaton. Enkelparven tie kohta luokse vie rakkautta suurinta katsomaan.”

Se oli tärkeintä ensimmäisessä joulussa. Siitä alkoi uusi aika, vaikka eivät päivämme aina tunnu siltä, että joulun ilo ja rauha jatkuisivat. Ei varmaan tuntunut siltä ensimmäisen joulunkaan jälkeen, kun lasten viaton veri vuoti Betlehemissä ja Pyhä Perhe joutui pakenemaan vieraaseen maahan.

Hengellinen laulu jatkuu:

”Helmassa äitinsä armahan nukkuu Poika Jumalan. Enkelparven tie kohta luokse vie rakkautta suurinta katsomaan.”

Oli kuitenkin joku, joka uskoi joulun jatkuvan. Hän oli joulun lapsen äiti, joka ”tutkiskeli sydämessään” tätä kaikkea. Hän säilytti rauhan sielussaan synkkienkin tapahtumien keskellä. Hänestä tuli esikuva kaikille kristityille siitä, että niin ilon kuin ahdistuksenkin päivinä saamme Marian tavoin luottaa profeetalliseen Sanaan ja Jumalan lupauksiin. Jumalan rauha tulee sydämiin Jumalan suurena joululahjana Hänen Sanansa kautta. Voimme pyytää Häneltä, että Pyhä Henki yhä uudestaan sytyttäisi sydämiimme kiitosmielen Hänen rakkauttaan kohtaan maailman pahuuden ja oman heikkoutemme keskellä.

Joululaulu jatkuu:

”Keskellä liljain ja ruusujen nukkuu Herra ihmisten, Enkelparven tie kohta luokse vie rakkautta suurinta katsomaan.”

Jouluilosta Betlehemin paimenten kedoilla on kulunut jo kauan aikaa, mutta joulun sanoma saa yhä aikaan sen, että joulun kirkas valkeus loistaa maailman pimeyteen. Jumalan rauha sydämissämme todistaa sen. Joulu voi olla vain maallista ilonpitoa, mutta Kristuksen syntymäjuhla on paljon muuta.

Joululaulumme päättyy:

”Ristillä rinnalla ryövärin nukkuu uhri puhtahin. Enkelparven tie kohta luokse vie rakkautta suurinta katsomaan.”

Pyhä taistelu meidän puolestamme on taisteltu loppuun. ”Voiton huuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta” (Ps 118:15). Jouluna annettu Jumalan lupaus on lunastettu. Joulun sanoma on kaikille avoin. Pääsiäisen sanoma on sen jatkoa.

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä varjelkoon teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme! Amen.