Juntuset 1/2000

Sisältö:

Kansilehti

Vaakuna on yksilön, suvun tai muun yhteisön kuvallinen tunnusmerkki. Vaakunat ovat kehittyneet keskiaikaisten soturien suojakilvistä, joihin maalattiin yksinkertaisia, värikkäitä tunnuskuvioita. Alun perin soturit omaksuivat kilpensä kuviot ja värit vapaasti, eikä niillä yleensä ollut erityisempää symbolista merkitystä.

Edelleen on varsin yleinen harhakäsitys, että vaakunat ovat yksinomaan aateluudenmerkkejä ja aateliston etuoikeus. Jo vaakunakäytännön alkuaikoina vaakunoiden omaksuminen ja käyttö levisivät myös muihin yhteiskuntapiireihin. Esimerkiksi oppineet, kaupunkienmahtavat kauppaporvarit ja käsityöläismestarit käyttivät vaakunoitaan sineteissään ja liikekilvissään.

Sukuvaakunaa on käytetty sukujen tunnuksena jo 1200-luvulta lähtien monissa Euroopan maissa, myös pohjoismaissa. Vaakunoita on ollut ihan tavallisten sukujen tunnuksina jo vuosisatojen ajan varsinkin Saksassa, Sveitsissä ja Englannissa. Tällä vuosisadalla yhä useammat suvut, sukuyhteisöt ja perheet tai yksityiset henkilöt ovat hankkineet sukuvaakunan. Suomen Heraldisen seuran vaakunarekisterissä on merkittynä jo yli 800 sukuvaakunaa.

Sukuvaakunaan kuuluu kypärä kilven yläpuolella kypäräkoristeineen ja siitä lähtevine kypäränpeitteineen. Seuraava vaakunaluonnos on esimerkkinä siitä, kuinka vaakunakilvenkuvio kuvaa jotain sukuun, esimerkiksi suvun nimeen liittyvää olennaista asiaa. Oheisessa luonnoksessa se asia saattaisi olla juntu = polku. Kypäräkoriste puolestaan saattaa ilmaistajotain merkittävää toimintaa suvussa. Luonnoksessa esimerkkinä ratsutila-aihe.

Molemmin puolin vihreä vastapalkki kuvaa kannasta, siinä olevat kultaiset ympyrät jonossa kuvaavat polkua. Kannustähti viittaa ratsutilaan.

Lukuisat sukuseurat ovat hankkineet yhteisen sukuvaakunan visuaaliseksi yhdyssiteekseen. Vaakunaa voidaan käyttää esim. kirjelomakkeissa ja kuorissa, nimikorteissa, exlibriksissä ja yhteisöjen esineistöissä, lipuissa ja viireissä.

Heraldiikka eli vaakunaoppi jakaantuu tieteelliseen ja taiteelliseen heraldiikkaan. Tutkijlta ei edellytetä taiteellisia kykyjä, mutta heraldista muotoilua harrastavan taitelijan on oltava perusteellisesti selvillä heraldiikan säännöistä. Heraldisia muotoilijoita onkin erittäin vähän aivan maailmanlaajuisesti arvioituna.

Riku Juntunen

Lähteet: Heraldinen taiteilija Reijo Helläkosken julkaisematon kirjoitus, Suomen Kunnallisvaakunat (1970), Suomen vaakunat ja kaupunginsinetit (1949)