Juntuset 1/2000

Sisältö:

Kansilehti

Valtameripurjehtija

Paavo Armas Juntunen syntyi Kajaanissa 5.3.1908 nahkuri Antti ja hänen vaimonsa Armida, os. Hiltunen, perheeseen. Jo kymmenvuotiaana Paavo Liittyi Kajaanin Suojeluskuntaan ja toimi sissirykmentin lähettinä. Tehtävät Suojeluskunnassa jatkuivat lyseo-opiskelun ohessa1923 26. Jossain vaiheessa nuorukaisen päähän oli noussut kuningasajatus meriupseerinurasta. Se oli kovin ennenkuulumatonta kainuulaisittain ajatellen. Tiettävästi tuonaikaisissa Juntusissa ei ollut merimiehiä, saati meriupseereita. - Oli miten oli, 18-vuotias Paavo Juntunen keskeytti oppikoulun seitsemänneltä luokalta, pääsi vapaaehtoisena asepalvelukseen Laivastoon, pyrki samana vuonna 1929 Kadettikouluun ja pääsi sinne. - Kova koulu päättyi1929 ja aliluutnantti astui Rannikkolaivaston palvelukseen. Ylennys luutnantiksi seurasi 1931ja aikaa vierähti erilaisissa meriväen tehtävissä vuoteen 1935, jolloin koitti Suuren Seikkailunhetki.

Suomen Joutsen Kruunuvuoren selällä. Taustalla Katajanokan sotasatama, Joutsenen tukikohta valtamerelle lähdettäessä Aluksen mitat: pit 96 m, lev 12 m, syväys 5,15 m, uppouma 2900 tn purjepintaala 2200 m2, nopeus 16,4 s, miehistötiloja 180 hengelle

Suomen valtio oli 1930 ostanut Saksasta ison purjelaivan, Ranskassa 1902 rakennetunfregatti Oldenburgin Laivastomme koululaivaksi. Se kunnostettiin ankaralla työllä suurille merille jälleen kelvolliseksi ja sille annettiin uusi uljas nimi Suomen Joutsen. Alus oli kokonaan valkoinen. Neitsytmatkansa kaikkiaan kahdeksasta matkasta Merivoimien ylpeys teki joulukuusta 1931 toukokuuhun 1932.

Kun Suomen Joutsen 9.10.1935 nosti ankkurinsa Helsingin Kruunuvuoren selällä ja lähti viidennelle kaukomatkalleen, pisimmälle kaikista, oli mukana myös luutnantti Paavo Juntunen vahtipäällikön vakanssilla. Päälliköstä viimeiseen matruusiin aluksella oli matkassa 153 miestä.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Portugalin Lissabon, josta fregatti purjehti suotuisissa tuulissa yli Atlantin Venezuelaan, jonne saavuttiin 12.12. Sieltä olikin "lyhyt pyrähdys" Kolumbian Cartagenaan, josta Joutsen jouluaaton varhaisena aamuna suuntasi kohti Panaman kanavaa. Joulu vietettiin Karibianmeren 30 asteen lämmössä ja todellinen elämys, "Tapanin ajelu" läpi 81 kilometrisen kuuluisan kanavan toi koululaivamme valtamereltä toiselle. Oli tultu Tyynellemerelle. Retki jatkui etelään kohti Päiväntasaajaa." Maakravut" saivat itse Neptunukselta kasteen, jonka menot olivat juuri niin hurjia kuin ikivanhat seiloritarinat kertovat. Vuosi vaihtui leppeissä pasaatituulissa aluksen kyntäessä kohti Perua. Ankkuri laskettiin Callaon satamakaupungissa 11.1.1936. Kotomaan väki ei ollut unohtanut poikiaan kahdeksan säkkiä postia odotti maailmanmatkaajia. Liman satamakaupunki jäi taakse ja seuraava tutustumiskohde oli Chilen Santiago, jonka ulkosatamaan Valparaisoon saavuttiin 5.2.

Kurssi edelleen kohti etelää odotettua ja kenties pelättyäkin Kap Hornia. Siellä, Tulimaan saaren eteläkärjessä Iso Valtameri vaihtuu jälleen Atlantiksi. Tavataan sanoa, että Kap Hornilla myrskyää aina hurjasti. Kaikkeen oli nytkin varauduttu. Kapteeni pysytteli yötä päivää kannella ja kaikkien raakojen nostimet oli koko ajan miehitetty. Merten jumalat olivat kuitenkin tällä kertaa lempeitä ja Suomen Joutsenen miehistä tuli odotettua vaivattomammin Kap Hornin kiertäjiä. -Sen sijaan seuraavan vierailukohteen Argentiinan Buenos Airesin (suom. Hyvät Ilmat !) edustalla, La Plata-joen suulla "Pampero" myrsky yritti runnella purjelaivaa. Satamaan päästiin kuitenkin kunnialla 21.3. Chilestä lähdettyä merellä oli oltu yhtä mittaa 39 vuorokautta ! -Tangojen maan pääkaupunki jätettiin melkein viikon oleskelun jälkeen ja purjehdittiin hyvissä tuulissa Rio de Janeiroon, jossa aikaa vierähti niinikään viikko. - Kaikissa Etelä Amerikan vierailupaikoissa matkalla mukana olleet Suomen Vientiyhdistyksen agentit olivat järjestäneet suomalaisten tuotteiden näyttelyitä, jotka saivat kerta toisensa jälkeen suurta huomiota osakseen. Vapaavahtilaiset olivat puolestaan saaneet ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua monen kaukomaan eksoottisiin ja historiallisiin nähtävyyksiin sekä ostaa Suomeen tuliaisiksi erikoisia matkamuistoja.

Suomen Joutsenen lähtiessä Rion satamasta 14.4., odottamaton hirmumyrsky iski laivan kimppuun. Sääennusteet eivät tuolloin olleet kovin tarkkoja. Avustaviin hinaajiin ei saatu voimakkaassa merenkäynnissä köysiä tai ne katkeilivat. Fregatti oli todellisessa vaarassa ajautua rantakallioihin. Miehistön taistelu luonnonvoimia vastaan kesti lähes vuorokauden, jonka aikana menetettiin mm. toinen pääankkuri. Lopulta hinaajat pääsivät avuksi ja haverilta vältyttiin. Viimeistään Brasilian tornadon koettuaan jokainen Joutsenen rättiväsynyt merisotilas, upseereista kansimiehiin, tiesi millaista palvelu purjealuksella saattaa kovimmillaan olla.

Kap Hornin ympäri. Suomen Joutsenen viides matka 9.10.19354.7.1936.

Suomen Joutsen purjehti Riosta Atlantin yli Azoreille vastoinkäymisten merkeissä. Oli vastatuulta, tyventä säätä ja rankkasateita ja ylen määrin kaurapuuroa, kylmäkoneiden reistailtua ja pilattua lihat. Miehemme saivat tarkastella aavaa valtamerta yhtä soittoa peräti 51 vuorokautta, ennekuin ankkuri solahti Ponta Delgadan kaupungin sataman pohjaan 4.6. Oli taattua että Azorien herkut maistuivat ja niitä haalittiinkin laivaan, minkä ehdittiin. Lyhyen pysähdyksen jälkeen koululaiva suuntasi viimeiselle etapilleen kohti kotimaata. Juhannuksen aikaan kuljettiin läpi Englannin Kanaalin ja Kööpenhaminassa saatiin viimeiset Suomen postit. - 4. heinäkuuta 1936 fregatti Suomen Joutsen purjehti komeasti päällikkönsä John Konkolan, "Körmyksi" kutsutun, komennossa täysin purjein ohi Harmajan, rohkeasti läpi nykyistä kapeamman Kustaanmiekan tutulle Kruunuvuoren selälle. Avustamaan lähetetyt hinaajat seurasivat hämmästyttävää merimiestaidon näytettä sivusta. - Kun valkoinen valtamerikyntäjä karvaa vajaa yhdeksän kuukautta kestäneen vaelluksensa päätteeksi kiinnittyi nykyisen Olympialaiturin paikalle, perän kiinnitystä valvoi ahavoitunut luutnantti Paavo Juntunen.

Nahkurin poika Kainuusta olisi tuskin koskaan saanut nähdä ja kokea edes osaa noista meren takana olevista maista ja kulttuureista, ellei Suomen Laivasto olisi kutsunut omaansa. - Sanottakoon vielä, ettei Paavo Juntunen myöhemmän elämänsä aikana matkustellut Saksaa pidemmällä. Lentokoneeseen hän ei noussut; sanoipahan vaan maan ja vesielementin hyvin riittävänmerimiehen tarpeisiin.

Paavo Juntusen meriupseerin ura jatkui valtameripurjehduksen jälkeen normaaleissa rauhanajan tehtävissä. Hän oli erikoistunut miina-aselajiin. Ylennyt kapteeniluutnantiksi tuli 1937ja samana vuonna hän avioitui "Haminan toiseksi kauneimman tytön", äitini Ilman os. Ripatti kanssa. (Se kaunein muuten oli Miss Eurooppa Ester Toivonen !). - Alkoi talvisota. Merien jäädyttyä ankarissa pakkasissa 193940 talvella, Laivaston miehistä muodostettiin jalkaväkiyksiköitä. Paavo Juntunen palveli konekiväärikomppanian päällikkönä Viipurinlahden suun saaristonjääkentillä. - Neptunuksen kaste oli kaukana takanapäin, nyt oli vuorossa jalkaväen rankka tulikaste 40 asteen pakkasissa. - Jatkosodassa Juntunen toimi saattaja ja raivaajalaivueiden komentajana mm. Ahvenanmerellä. Nimityksen komentajakapteeniksi hän sai 1943. Sodan päätyttyä miinaekspertillä olivat edessä raivaustehtävät. Niiden päätyttyä työpaikka keskittyi Turun laivastoasemalle. -Vuonna 1954 seurasi ylennys komentajaksi (ev.luutn.) ja virka Merisotakoulun apulaisjohtajana Suomenlinnassa. - Viimeinen virstanpylväs Merivoimien leivissä oli Laivastoaseman päällikkyys Upinniemessä. - Valtameripurjehtija Paavo Juntusen ympyrä sulkeutui eräällä tavalla juuri siellä. Osittain riisuttu Suomen Joutsen lojui sotasataman laiturissa majoitusaluksena. Se ei enää koskaan matkaisi omin purjein. - Merimiesunionille luovutettuna se viimein hinattiin Turun Aurajokeen ja on toki saanut osan kunniastaan takaisin , toimiessaan tänä päivänä merimiesammattikouluna.

Komentaja Paavo Juntunen siirtyi Puolustusvoimista eläkkeelle 1962 ja toimi vielä 11vuotta liikepankin pienen konttorin johtajana Turun Pansiossa , likellä laivastoasemaa. - Ansioistaan sotilaana hänelle myönnettiin monia kunniamerkkejä, niiden eturivissä VR 2, VR 3 ja VR 4.

Paavo Juntunen kuoli 1992, saatuaan äkillisen sairauskohtauksen. - Ristiniemen hautausmaa Haminassa, mäntymetsäisellä mäellä on yksi Suomenmaan kauneimmista, sanotaan. - Suomen Joutsenen Valtameripurjehtija, sotaveteraani ja täysin palvellut meriupseeri Paavo Juntunen, Kajaanin poikia, on saanut arvoisensa leposijan: Haudalle näkyy ylväiden honkien lomitse kaistale kimaltelevaa merta.

Hannu Juntunen
Paavo Juntusen vanhin poika

Merivoimien ltn res