EELI JUNTUNEN HYRYNSALMEN LUKKARI JA VALTIOPÄIVÄMIES

Aina 1600-luvun lopulta asti oli lukkari, ruotsiksi klockare, pappilan isäntärenki, jonka tehtävänä muiden hommien lisäksi oli soittaa kirkonkelloja ja pitää huolta kirkon ja pappilan kalustosta. Hän toimi myös esiveisaajana jos sattui olemaan hyvä ääni useimmiten oli. Tarvittaessaveisuun vetäjäksi valittiin seurakuntalaisista joku komeaääninen mies.

Vuoden 1686 kirkkolaki muutti lukkarin toimenkuvan täydellisesti. Lukkarin velvollisuudeksi veisuun ohella tuli lukutaidon ja myöhemmin myös kirjoittamisen opetus seurakuntalaisille.

Lukkareista tuli lähelle papistoa kohonneita puolisäätyläisiä, jotka kansakoulun opettajina nauttivat huomattavaa arvostusta ja loivat pohjan Suomen kansakouluopetukselle. Useimmiten lukkarilla oli talonpoikainen tausta. Eeli Juntusen isä Perttu oli Juntulan isäntä Ristijärvellä, mutta hän oli myös pitäjän lukkari ja hoiti väliaikaisesti virkaa myös Hyrynsalmella. Lukkareiden aseman arvostusta korosti se, että heidät oli vapautettu sotaväen otosta. Tämä etuoikeus aiheutti väestössä kateutta, joka tuli esiin laiskaa miestä pilkatessa: "Se on valmis kuin lukkari sotaan". Usein lukkari oli myös rokkoherra. Hänen tehtäviinsä kuului 1800luvun alusta lähtien rokotus isoarokkoa eli rupulia vastaan. Kun lääkäreitä ei ollut, hoiti lukkari muitakin lääkinnällisiä tehtäviä taitonsa mukaan. Kellojen soitto ja muut käytännölliset tehtävät jäivät kirkonvartijalle eli suntiolle.

Eeli Juntunen valitaan lukkariksi

Kun kevättalvella 1858 julistettiin Hyrynsalmella lukkarin virka haettavaksi, ei hakijoille esitetty erityisiä pätevyysvaatimuksia. Pätevyys oli kehuttava erilaisilla todistuksilla. Lääkärintodistusterveydestä katsottiin eduksi, ja hakemus oli kirjoitettava omakätisesti, josta näkyi hakijan kirjoitustaito.

Hyrynsalmen emäkirkon lukkarin virkaan oli seitsemän hakijaa: lukkari Kajaanista, lastenopettaja Puolangalta, lukkari Pudasjärveltä, talollinen Kuusamosta, kirkkoväärti Kuusamosta, koulumestari Sotkamosta ja lukkarin poika Eeli Juntunen Ristijärveltä. Hakemukset oli kirjoitettusuunnilleen samalla kaavalla. Niissä oli 1800luvulle tyypillinen virkamiehiä nöyristelevä sävy. Seuraavassa Eeli Juntusen Hakemus: "Korkiasti kunnioitettava ja korkiasti oppinut Prouvasti ja tähtikunnan jäsen. Siinä sivusa kuin minä suurimmasa nöyryytesä tämän kautta sisälle annan kopiot Lukkarin koulun käynen olevista todistuksistani, olis myös nöyrin pyyntöni tulla korkiasti kunnioitettavan ja korkiasti oppineen Herra Prouvastin ja tähtikunnan jäsenen muistoon vaalinpanemisessa avonaiseen lukkarin virkaan Hyrynsalmen Emä seurakuntaan. Aina pysyvä korkiasti kunnioitettavan ja korkiasti oppineen Herra Prouvastin ja tähtikunnan jäsenen Kaikkein nöyrin Palvelia Eli Judunen omakätisesti".

Eeli Juntusen isä, Perttu Juntunen oli Ristijärven Jokikylän Juntulan isäntä. Hän oli toiminut Hyrynsalmen seurakunnan väliaikaisena lukkarina 1850 luvulla. Isäänsä avustaessaan oli Eeli Juntunen tullut tutuksi seurakunnalle siinä määrin, että hänellä saatoi olla lievä kotikenttäetu. Mutta oli Eeli Juntusella myös selviä opinnäytteitä. Hän oli ollut Paltamon lukkarin Robert Lehrbäckin oppilaana ja saanut todistuksen nuottien tuntemisessa ja koraaliveisuun ja messunopetuksessa. Oulun suomenkielisessä koulussa hän oli A.Nylundin opetuksessa suorittanut kurssin kaunokirjoituksessa ja laskennossa. Rovasti Gustaf Saxbäckin johtama pitäjänkokous valitsi Hyrynsalmen lukkariksi lukkarinpoika Eeli Juntusen Ristijärveltä.

Lukkari Eeli Juntunen (1829 1904) ja hänen puolisonsa Edla os. Catrén (1856 1939)

Lukkari siirtyy aviosäätyyn

Eeli Juntunen muutti Tapiolaan, lukkarin virkataloon. Poikamiehen taloutta hoiti aluksi sisar. Lukkarilla oli pienen metsätaipaleen takana olevaan pappilaan usein asiaa viran puolesta, mutta epävirallisesti hän tunsi vetovoimaa kirkkoherra Castrénin kauniisiin tyttäriin. Kerran lukkariviran toimituksen ohella meni pappilan saliin, jossa pappilan tyttäret olivat kutomassa. Edla-neiti oli parhaillaan kerimässä punaista lankakerää vyyhdeltä. Kun kerä tuli täyteen, päätti Edla lähettää lukkarille viestin. Hän nakkasi yllättäen kerällä lukkaria. Tästä punaisesta kerästä, ikäänkuin ukkosen pallosalamasta alkoi lukkarin ja papin tytön lemmentarina.

Edla Juntunen on naureskellen kertonut sukulaiselleen kirjastonhoitajalle, miten kirkkoherra piti tarkasti silmällä nuorten seurustelua. "Me tapasi Eelin kanssa usein Tapiolan ja pappilanvälisellä metsäpolulla, jota pitäjällä kutsuttiin lemmenpoluksi. Kerran kun istuimme polun vieressä kivellä sylikkäin sattui isäni yllättäen paikalle ollessaan menossa hoitamaan seurakunnanasioita lukkarin luokse. Isäni piti seurustelua sopimattomana ja huomautti: "Mutta Edla, mitenon". Eeli oli kuitenki heti tilanteen tasalla ja päästi minut pulasta. Viitaten tärkeään virkavelvollisuuteen seurakunnassa hän sanoi: "Minä tässä vaan opetan tyttöä lukemaan".

Lukkarista tulee pitäjän mahtimies

Eeli Juntunen, "Lukkari Eeli", osti Oulun sahaosakeyhtiöltä kirkonkylän Salmen tilan 1880. Tila maksoi 10000 mk ja sen pinta-ala oli 1115 ha. Lukkari Eeli oli herastuomari ja valtiopäivämies vv. 1888 1894. Salmen talossa istuttiin nykyisen Ylä-Kainuun alueen käräjät, se oli kestikievari, ja talossa oli myös maakauppa, joka harjoitti huomattavaa tervan välitystä Ouluun Porvari Snellmannille. Salmen talo oli 1800 luvun alkupuoliskolla ollut kirkkoherran pappila. Lukkarilla oliheti lähdössä edustavat tilat näyttävään elämiseen ja asumiseen. Talo muistutti kartanoa siinäkin suhteessa, että sen maalla oli kuusi torppaa. Ne olivat perua pappilan ajoilta. Torpilla ei kuitenkaan ollut työvelvollisuutta, taksvärkkiä. Ne maksoivat palstastaan vain pienen vuokran. Eikäasukkaita torppareiksi kutsuttukaan. He olivat mökkiläisiä. Myöhemmin mökkiläiset ostivat palstat, ja samoilla väljillä palstoilla ovat nykyään kirkonkylän parhaat omakotitalot.

Eeli Juntunen kuoli 75-vuotiaana 1904. Hän oli ollut Hyrynsalmen lukkarina 46 vuotta. Lukkarin viran hakemuksessaan Eeli Juntunen oli sanonut aina pysyvä ja nöyrin palvelija. Oliko hän nöyrin palvelija lukkarin virassaan, siitä ei ole varmuutta, mutta aina pysyvä hän oli.

Syksyllä 1904 suoritetussa perunkirjoituksesta käy selville, että lukkari oli nauttimansa arvovallan lisäksi paikkakunnan mittapuun mukaan sangen varakas mies. Talossa oli 15 lehmää, 4 hevosta, oma mylly ja meijeri, johon maito tuotiin ympäristön taloista. Päärakennuksessa oli sali, kyökki, rouvan kamari, ruokasali, tampuuri, kolme kamaria ja meijerihuone. Irtaimistosta mainitaan mm. 2 tervavenettä, 4 soutuvenettä, 1 palttoo, 4 pukua, 5 turkkia, piano, 4 sohvaa, 11kaappia, 33 rysää, 27 tuolia ja rahia, 30 pellavaista lautasliinaa ja 47 lakanaa. Komeasti elettiin Salmen kartanomaisessa talossa. Perunkirjojen mukaan oli omaisuutta runsaasti, mutta velkojakin oli. Talouden pitoon tuli ongelmia, ja alaikäisten lasten holhous ja perintöoikeudet jäivät epäselviksi. Talo oli ostettu Oulun Sahayhtiöltä ja nyt se myytiin samaa liiketoimintaa harjoittavalle Uleåyhtiölle.

Kalle Juntunen