Sukupuuta rakentamaan ajautunut

Ajauduin sukututkimuksen pariin sattumalta kolmisen vuotta sitten. Eräänä aamuna sähköpostilaatikossani oli Matti Pyykkösen välittämä viesti Yhdysvalloissa asuvalta Margaret Smith nimiseltä henkilöltä. Margaret etsi suomussalmelaisia sukujuuriaan. Innostuin tuosta viestistä sen verra, että seuraavana iltana marssin kirjastoon etsimään luetteloa Amerikan siirtolaisista ja sattumalta sellaisen löysin ja jopa sellaisen, että Margaretin Amerikkaan muuttaneet esivanhemmat oli siinä mainittu. Lähetin löydöstäni viestin Margaretille ja seuraavien kuukausien aikana selvittelimme hänen suomussalmelaiset sukujuurensa niin pitkälle kuin helposti käsille saatavissa olevan materiaalin avulla vain suinkin voimme.

Samalla selvittelin siinä sivussa omia sukujuuriani lähtökohtanani jo vuosia sitten käsiini ajautunut pikkuserkkuni laatima sukujuoni. Ja kas ... aikanaan totesimme, että myös Margaret kantaa perimässään hitusen tuota Juntusrannan Juntusten kantaisää, vuonna 1676 syntynyttä Kemilän Pekkaa, eli sukulaisia olimme.

Tiesin isoisäni veljen, Johannes "Janne" Juntusen muuttaneen vuosisadan alussa Amerikkaan, mutta en tiennyt hänestä paljon muuta kuin syntymäajan ja suurinpiirtein sen paikan, jonne hän oli muuttanut. Kun Margaret asui samalla seudulla kuin Janne oli asunut, pyysin häntä selvittämään, jos vain mahdollista, Jannen jälkeläisten yhteystietoja. Ja Margarethan selvitti! Lähetin pari kirjettä "rapakon taakse" ja parin kuukauden kuluttua sain sähköpostia Floridasta, jossa eräs pikkuserkuistani, Lois Stierna (Salo), asuu. Erikoinen sattuma on, että hän on naimisissa toisen Amerikkaan muuttaneen suomussalmelaisen, Edvin Juntusen, jälkeläisen Ray Stiernan kanssa. Rayn ja Loisin kautta pääsin yhteyteen sukututkimuksesta kiinnostuneen Rayn veljen Johnin ja hänen vaimonsa Ruthin kanssa.

Tästä alkoi sukutukimusprosessi, joka yhä jatkuu. Selvittelimme aluksi omat sukutaustamme perin pohjin. Kuulin puheenjohtaja Kallelta, että tuohon Juntusten sukukirjojen jatkumoksi oli suunniteltu tutkimusta Amerikkaan muuttaneiden Juntusten kohtaloista ja jossain vaiheessa syntyi ajatus, että John, Ruth ja Margaret voisivat ryhtyä tuon tutkimuksen osan tekijöiksi. Näin syntyi North American Juntunen Family History Project, josta John ja Ruth kertovat oheisessa artikkelissaan.

Itse olen hahmottanut Juntusten sukupuuta viime aikoina "asumalla" Suomussalmen seurakunnan arkistossa aina kun olen sinne vain muilta kiireiltäni ennättänyt. Tätä kirjoittaessani tutkin 1880-luvun rippikirjaa, jonka lukeminen on hiukan yli puolen välin. Tietoja olen kirjannut suoraan tietokoneelle tietokantaan, jossa nykyisellään on kantaisä Lauri Juntusen jälkeläisiä reilustikin tuo Kallen mainitsema määrä. Näistä Kemilän Pekan jälkeläisiä on viitisen tuhatta ja Vuokin Parvalan Antin tuhatkunta vähemmän. Osa tiedoista on peräisin puheenjohtajamme arkistoihin keräytyneista tutkimuksista.

Monet viime aikoina tietokantaan kirjaamistani henkilöistä muuttivat parin seuraavan vuosikymmenen aikana Amerikkaan ja eräs mielenkiintoinen lähiajan projekti on näiden henkilöiden kytkeminen Amerikssa etenevään Juntustutkimukseen.